Oli vuosi 2005 ja Pohjoismaisissa musiikkikorkeakouluissa opiskelevia oopperalaulajia oli kokoontunut Osloon oopperakoulutuspäiville. Opiskelijat oli jaettu kolmeen eri ryhmään opintojen vaiheen mukaan. Opiskelin Sibelius-Akatemiassa kolmatta vuotta, joten minut oli sijoitettu ryhmään kaksi, jossa opiskeltaisiin oopperaimprovisaatiota brittiläisen Impropera-ryhmän opastuksella. Ensimmäiseen kurssipäivään asti tunsin pettymystä ja harmitusta, kun en päässyt tekemään muiden ryhmien tavoin oopperakohtauksia.
En ollut koskaan tietoisesti improvisoinut eikä minulla ollut mitään ennakkokäsitystä siitä, mitä oopperaimprovisaatio on. Muistan kuitenkin jännittäneeni kovasti ensimmäistä tuntia. Mielessäni pyöri kysymyksiä kuten: Osaankohan minä? Mitä jos olen huono? Mitä jos mokaan? Ensimmäisinä kurssin tunteina tapahtui kuitenkin jotain maagista ja kurssin osallistujien keskuuteen muodostui jonkinlainen yhteinen taikapiiri. Muistan edelleen, kuinka innostuimme leikkimään yhdessä ja kuinka sydämellisesti nauroimme tekemillemme mokille (joita muuten tuli paljon). Mieleeni on myös jäänyt, kuinka upeita lauluja opiskelijakollegani improvisoivat. Ja jos melodia ei heti solahtanutkaan uomilleen tai tekstin tuotto takkusi, se ei ollutkaan suuren suuri häpeä, vaan tuotti herkullisen muutoksen mahdollisuuden tai ainakin hyväntahtoiset naurut. Muistan myös omalla ensimmäisellä musiikki-improvisaatiovuorollani tuntemani jännityksen, häpeän ja pelon. Vielä paremmin muistan kuitenkin tunteen improvisaation jälkeen: luultavasti ensimmäistä kertaa en keskittynyt laulaessani laulutekniikkaan tai tekemiini virheisiin, vaan nautin valtavasti vapauden ja flown tunteesta.
Me kurssille osallistuneet suomalaiset innostuimme oopperaimprovisaatiosta niin paljon, että päätimme saman tien perustaa oman oopperaimprovisaatioryhmän, jonka rekisteröimme muutaman vuoden päästä nimellä Improah! (nimestä päätettiin myöhemmin poistaa viimeinen h). Allekirjoittanut ja Mikko Helenius kuuluvat ryhmän alkuperäisiin jäseniin – ehkä Mikko kertoo omassa blogivuorossaan joulukuussa siitä, miten päätyi mukaan ryhmään.
Ryhmään kuului ensimmäisen viiden vuoden ajan pianisti-Heleniuksen ja näyttelijäntyön opettajamme Martina Roosin lisäksi kymmenkunta Sibelius-Akatemiassa eri vuosikursseilla opiskelevaa klassista laulajaa ja se toimi säännöllisenä viikoittaisena improvisaation harjoittelu- ja esitysfoorumina. Alkuperäinen ryhmä koki hiipumisen opiskelijoiden valmistumisen myötä, mutta tuolloin luotiin pohja sille, mitä Improa!-ryhmä nykyään on.
-Mia
